Väriympyrän syövereissä

Värioppiin liittyvä tehtävä oli kolmiosainen:

1. Väriympyrän tekeminen kolmiulotteisessa muodossa - sisältää perusväriympäyrän, valkoisella taitetun perusväriympyrän sekä vastaväreillä murretun perusväriympyrän.

Oma väriympyrä syntyi pienistä massapalloista, jotka maalasin akvarelleilla ja kiinnitin kukkaruukussa olevaan kukkasieneen hammastikuilla. Ajatuksena on, että väripallot voi poistaa ruukusta ja ottaa esille esimerkisi vain taittamattomat/murtamattomat perusvärit. Väriympyrää voi tällä tavoin kasvattaa pedagogisessa mielessä pikku hiljaa, kun opetuksessa tulee enemmän asiaa väreistä.

Massapallot olivat aika ongelmallisia maalattavia: ne imivät paljon vettä ja väriä, eikä värisävy ollut aina se, mitä halusin. Toisaalta väriä oli mahdollista lisätä lähes loputtomiin ja massapalon imuteho piti kutinsa.

Ensivaikutelma omasta työstäni oli "lapsellinen", mutta koska tein sen pedagogia ja alakouluikäiset lapset mielessäni, toteutin ajatukseni juuri sellaisena kuin alunperinkin ajattelin.



2. Värioppiin liittyvä toinen tehtävä käsitteli omien värimieltymysten miettimistä ja sen toteuttamista vapaassa muodossa. Oma väriskaalani on varsin rajoittunut, tosin viime aikoina mustan, harmaiden, ruskeiden ja valkoisen joukkoon on lipsahtanut viileitä punaisia. Maalasin itselleni läheisimmistä väreistä nopean "huitaisun":

3. Väriopin kolmas vaihe oli väri-inventaarion tekeminen valitusta kuvasta. Tähän tehtävään valitsin Sirkka-Liisa Lonkan teoksen "Otorongo", koska sen värimaailma miellytti minua. Työssä on käytetty vesiväripaperia ja akryylimaaleja.

Toteutus lähti yllättäen etenemään ympyrän muodossa, mikä toisaalta oli alkuperäisen kuvan muotokieltä noudattavaa. Olin lopulta hyvin tyytyväinen löytämiini värisävyihin ja työstä syntyi kuin pesäkolo leopardille.

Aistihavaintoja äänimaailmassa

Toisen tehtävän aiheena ääniteos, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Kuvallisen ilmaisun avulla ääniteos herätettiin henkiin visuaalisessa muodossa. Työssä on käytetty pullotusseja ja hiiltä.

Kuvan äänimaisema syntyi päässä jyskyttäneen flunssaisen taustamusiikin rinnalle seuraavista elementeistä:
1. nenäliinapaketin muovin puristelu
2. Bura-C tabletin folio/muovisuojan terävä räpsähtely
3. kädessä olleen rannekorun pyörittely
4. lähellä olleen kynän kuljettelu pöytäliinan kohokuvioissa

Eloton ja elollinen luonto näyttäytyvät abstraktiona

Ensimmäinen tehtävämme oli tutustua erilaisiin pintaelementteihin ja tuottaa niistä varioitava teema, joka muuttuu jokaisessa työvaiheessa aina vain abstraktimpaan suuntaan.

Tuuletusaukon kannen pinnan kuvioita
(voipaperi, piirustuskynä)

+
asfaltin röpeliäistä pintaa
(voipaperi, piirustuskynä)

+

haavan lehden haavoittuvuutta
(voipaperi, piirustuskynä)

=
pirskahduksia ja pisteitä universumiin
(akvarellipaperi, vesiliukoiset puuvärit)

->
hiukkasten hurmioitunutta liikettä
(litoposter, akryylimaali)

Alku aina hankalaa

Blogialusta on ollut valmiina kuukauden päivät, mutta tekstiä ei ole syntynyt lainkaan. Jumittaa. Toisaalta koko ajan tapahtuu asioita, jotka pitäisi purkaa sanallisesti tai muuten viemästä ylimääräisen paljon aivokapasiteettia, mutta kirjoittaminen ei ole tuntunut luonnolliselta ratkaisulta viime aikoina.

Olen aika täystyöllistetty. En silti koe olevani stressaantunut työstäni. Keskimäärin töissä on ihan mukavaa, vaikka välillä olisi mukava pysäyttää kellot ja vain pysähtyä olemaan ja elämään hetkessä. Kunhan syventävä harjoittelu päättyy, minulla on todennäköisesti aikaa tehdä juuri niin.

Oikeastaan tämän blogin tarkoitus oli olla kanavana ajatuksille, joita kuvataiteen perusopintojen tekeminen minussa herättää. Jos kirjoittaisin vain joka tiistaista, tekstiä ei paljoa syntyisi. Koin jälleen eilen, että olen aivan väärässä paikassa, aivan väärien ihmisten seurassa ja aivan väärässä mielentilassa. Välillä muiden puheet kuulostavat tekotaiteelliselta löpinältä ja välillä aivan omituiselta jorinalta. Joko en osaa ajatella omasta tuhertelusta mitään syvällisempää tai siinä ei yksinkertaisesti ole mitään ajatusta takana. Todennäköisesti kumpikin vaihtoehto on aivan yhtä tosi.

En osaa maalata enkä piirtää, mutta haluaisin oppia kuvataiteesta sen verran, että siitä olisi työhöni apua. Olisi kiva saada oppilaat innostumaan itseilmaisusta ja tarjota siihen välineitä, mutta tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta. Nurjalla asenteella en tule missään nimessä mitään oppimaankaan. Päätinkin, että ajattelen näitä opintoja vain yhden viikon jaksoissa - jos miettisin koko kokonaisuutta, pääni hajoaisi.

Ulkona kuulostaa olevan ihana syysmyrsky. Huomenna virittelen takkaan tulet ja kaivan tuikut esille. Tämä on raa'an ihana vuodenaika.