Prässin parissa

Viikonloppukurssilla jälleen.Tammikuu 2013 aloitti kuvataideopintojen toisen vuoden kevätlukukauden ja koska Pia Feinikin grafiikan kurssille ei löytynyt muuta aikaa, kokoonnuimme kahtena viikonloppuna kokeilemaan kahden erilaisen grafiikan tekniikan työstämistä.

Ensimmäisenä viikonloppuna teimme carborundum-grafiikkaa, jota varten työstimme alumiinilevyistä painolaatat. Laattoja oli mahdollista kaivertaa, gessota tai tehdä tekstuuria erivahvuisilla carborundumeilla. Gessoa ja hiekkaa oli myös mahdollista sekoittaa. Mitä enemmän hiekkaa laattaan laittoi, sitä tummempana se näkyi vedostetussa työssä.

Toisena viikonloppuna teimme painolaatat paksusta pahvista eli harjoittelimme kartonkigrafiikkaa. Kartongin pinta käsiteltiin pintakäsittelyaineella ennen työstämistä. Kartokia oli mahdollista kaivertaa, pistellä tai käyttää siinäkin carborundumia.

Molemmissa tekniikoissa käytimme grafiikkaprässiä ja työstettävät paperit kostutettiin muovipussiin, jotta ne olivat "vastaanottavaisempia" prässivaiheessa.

Alumiinilevylle tehtyjä laattoja (kaiverrettu, gesso+hiekka)

Kartonkilaatta

Kartonkilaatta, jossa harmaissa osissa käytetty gessoa ja hiekkaa.

Kartonkilaatta kaivertaen ja pistellen.





Valmiita vedoksia:

Kevät (ruohikko gessolla, lehdet gesso + hiekka)

Kesä (ruohikko ja lehdet gesso + hiekka, heinät gessolla)

Syksy (lehdet gesso + hiekka, heinät gesso)

Talvi (oksien lumi gesso + hiekka, maassa oleva lumi gesso)






Oli aika kahjoa työstää heti ensi kokeilulla 12 alumiinilaattaa, mutta tulipahan kokeiltua. Laattojen asettelu paperille prässivaiheessa oli oma probleemansa ja aina ei laattojen kuviot menneet kohdakkain. Ajatus oli ok, mutta työstäminen olisi vaatinut hieman pidempää prosessointia.

Antaa mennä!

Yksi hauskimpia maalauskokeiluja oli Elinan ohjeiden mukaan maalaaminen. Saimme työtä maalatessamme aina ohjeen kerrallaan ja teimme työn isolle maitopahville. Ohjeet olivat seuraavat:

1. Sävy. (Maalasin valitsemallani sävyllä/sävyperheellä pahville.)
2. Valuma/valumia. (Valutin juoksevaa väriä työhöni.)
3. Muoto. (Saimme maalata työhön muodon, joka haluaa nousta esiin.)
4. Pinta. (Meidän piti maalata pinta, joka peitti 1/4 työstä.)
5. Työskentelysuunnan vaihtaminen. (= työn kääntäminen toisin päin)
6. Viivoitus. (Tein viiva-aiheista kuviointia työhön.)
7. Muoto, joka kurkistaa reunan yli. (Tein työhön muodon, joka oli aivan reunassa ja ei mahtunut kokonaisuudessaan pahville.)
8. Pinta, joka peittää 1/2 työstä. (Nyt tuli sitten edellisen päällemaalaamista, kun piti saada puolet pahvista maalattua uudella pinnalla.)
9. Viiva. (Tein työhön sen läpi kulkevan aaltoilevan viivan.)
10. Piste. (Tein haluamaani paikkaan pisteen.)
11. Tee valitsemasi 5 edellistä vaihetta. (Tein uudelleen vaiheet 1, 3, 6, 7 ja 9.)

Hauskaa oli tehdä. Muuta en osaa työstäni sanoa.

Värikylpy

Seuraavan suuren työn teemana oli yhteen väriin keskittyminen. Työstäminen tapahtui erilaisilla piirtimillä ja maaleilla. Työssä oli mahdollista valuttaa värejä, hinkata, pusertaa, pipertää, läiskiä, sipsutella, huutaa, kuiskata - kunhan työsti hallitsevaa väriä.

Työstä tuli sininen tajunnanvirta. Sitä oli rentouttava tehdä, kun paperi oli suuri ja mitään rajoituksia ei ollut.

Perinteinen asetelma

Lapset ehdottivat öljyvärimaalaukseni aiheeksi perinteistä hedelmämaljaa. Aluksi minua nauratti, mutta sitten ajattelin, mikä ettei. Niitähän on maalattu vuosisatojen ajan, joten miksi en minäkin tekisi elämäni aikana edes yhden semmoisen.

Pakko laittaa oikein suuri kuva, koska olihan tässä tekeminen. Olen erittäin tyytyväinen banaaneihin - niiden muoto ja väri osuivat todella kohdilleen. Rypäleiden kanssa oli vaikeuksia, kun valot ja varjot eivät oikein asettuneet haluamallani tavalla. Omenasta tuli aika epärealistinen ja sitä minun oli tarkoitus työstää vielä uudelleen - sehän ei ole vielä myöhäistä. Mandariineihin olen aika tyytyväinen.

Kulhon alla oli ruudullinen kangas, jonka totesin heti alkuvaiheessa mahdottomaksi maalata. Teinkin sitten oman "alustani", joka muistuttaa vähän sammalmattoa. Harjoittelin siinä erityisesti valoja ja varjoja.

Öljyväreillä maalaaminen oli mukavaa. En yleensä käytä maalatessa telinettä, mutta nyt koin sen erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Tämäkin työskentelymuoto vaatii aikaa, jota minulla ei tällä hetkellä valitettavasti ole.

Tutustumista öljyväreihin

Olen joskus kauan sitten kokeillut öljyvärejä ja muistissa oli hajut ja muutamat termit. Kuitenkin tuntui, kun olisin aloittanut ihan uuden lajin kokeilun. Mikäpä siinä. Öljyväreillä maalaamisen onni on se, että virheet eivät välttämättä ole lopullisia - päälle voi maalata uudelleen ja uudelleen.

Teimme tutustumistyön öljyvärien maailmaan.

1. Sekoitimme harmaita vastaväreistä (keltainen + lila, sininen + oranssi, punainen + vihreä).

2. Teimme sekoituksia väripaperin pohjalta. Tavoitteena oli saada mahdollisimman sama sävy.

3. Teimme subjektiivisen värisoinnin, jossa oli omia lempisävyjä 6-9 kpl.

4. Teimme "väriperheen", jossa oli mahdollisimman monta saman värin eri sävyä.

Mukava harjoitus, mutta ei todellakaan niin yksinkertainen kuin voisi luulla.

Elävän mallin lauantai

Sain uuden kokemuksen piirtämisestä, kun meillä oli lauantaikurssi elävän mallin piirtämisestä. Nyt pitäisi ottaa kunnolla selvää ihmisen mittasuhteista, asennoista, valoista ja varjoista. Nostan hattua elävälle mallille, joka jaksoi ensin kaksi settiä croque-piirroksia (asentojen vaihto 3-4 minuutin välein) ja lopuksi pitkäkestoisemman istunnon (2 x 20 minuuttia).

Croqui-piirtäminen on mukavaa, koska aika on rajallinen ja on keskityttävä olennaiseen. Välillä mallin asennot olivat niin haastavia, että piirtämisestä ei tullut mitään. Yleensä pystyin kuitenkin saamaan paperille suuntaviivaisesti sen, mitä näin. Näitä pieniä piirroksia olisi voinut jatkaa myöhemmin ja tehdä niiden pohjalta vaikka jotain suurempaa.

croqui hiilellä

croqui pehmeällä lyijykynällä

Lopuksi se pitkän istunnon työ isolle arkille...

Voi voi, miten vaikeaa oli saada käsivarsia ja nilkkoja asettumaan oikein. Pitkään piti miettiä myös kaulan mittoja ja keskivartalon mittasuhteita. Lopulta en enää jaksanut keskittyä kasvoihin kovinkaan kauaa. Vaativa lauantai!

Kynät ja hiilet esiin!

Syksy 2012, uusi opettaja ja uudet tuulet. Keskityimme Elinan kanssa pitkälti piirtämiseen, mitä meillä ei ole ollutkaan.

Teimme croqui-piirroksia, perspektiiviharjoituksia ja käsivarapiirroksia. Työstimme luonnosten pohjalta myös isokokoisen työn.

Croqui, 7 min

Croqui, 5 min










 Croqui, 3 min
(Mitä vähemmän aikaa, sitä vähemmän yksityiskohtia!)

Mallipiirros valkosipuleista

Mallipiirros mukanatuoduista esineistä
(Lasin tuntu on todella vaikea saada piirrokseen, huomasin.)

Käsivarapiirrustusta Siperian aulassa

Isokokoinen piirustus hiilellä aikaisemmin tehtyjä luonnoksia yhdistellen (tausta Siperiassa tehdyistä käsivarapiirroksista ja roikkuvat esineet aikaisemmista mallipiirroksista)

Hiilityö

Hiilityö

Pieniä töitä, osa 2

Akryylimaalit on aika toimiva väline maalaamisessa. Maaleja voi käsitellä eri tavoin, sekoitella, maalata päälle, yms. Teimme akryylien käyttöön liittyen pieniä kokeiluja.

1. Sekoitimme pastaa akryylimaalin joukkoon ja teimme tekstuuria palettiveitsellä.

2. Akryylimaalin laseeraus siveltimellä (kiiltoaine akryylin pintaan).

3. Pastan lisääminen akryyliin ja seoksen töpötteleminen sienellä tekstuurin aikaansaamiseksi.

4. Raaputus. Akryylin päälle sivellään pastaan, johon raaputetaan kuvioita tikulla.

5. Teippaus. Paperille asetellaan erivahvuisia teippejä, jonka jälkeen maalataan ohennetulla akryylillä. Teipit poistetaan tämän jälkeen.

6. Painaminen. Akryylilla pohjustetulle paperille painetaan kuvioita ohennetulla akryylillä.

7. Lanaus. Paperin reunaan pursotetaan akryylivärejä, jotka vedetään paperin yli esimerkiksi viivottimen avulla. Lanatessa voi halutessaan tehdä suoraa tai mutkaista jälkeä.

8. Piirtäminen. Akryylillä pohjustetulle paperille piirretään musteella, tussikynällä tai vastaavalla.

"Kuka on koskenut puurooni?"

Maria piti meille myös jakson verran veistoskurssia, minkä ainakin minä otin ilolla vastaan.

Paperimassaveistoksen tekeminen antoi oikeastaan "värikukkaruukun" jälkeen toisen mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista, jota voisin käyttää opetuksessani. Olen kiinnostunut saduttamisen käyttämisestä alkuopetuksessa ja siksi lähdinkin etsimään innoitusta tunnetuista saduista.

Marian ohjeistuksen mukaan paperimassaveistoksen lähtökohtana tuli olla runo, runon säe, mietelause tai laulun sanat. Laajensin tekstin käsitettä Kultakutri-satuun ja sieltä puuronsyöntikohtaukseen:

"Olen varma siitä, ettei kukaan suutu, vaikka maistan hieman puuroa", ajatteli Kultakutri.

Mutta Isä Karhun lautasella puuro oli liian kuumaa ja Äiti Karhun lautasella liian kylmää.

Vauva Karhun puuro oli juuri sopivaa, niin että hän söi sen kokonaan.

On omaa tyhmyyttäni, että en ottanut eri työvaiheista valokuvia. Kultakutrin kehikkona on kanaverkko, jonka päälle on ensin liisteröity muutama kerros sanomalehtisuikaleita. Sen päälle on levitetty muutaman sentin kerros paperimassaa. Se on keitetty Marian ohjeiden mukaan kananmunakennoista, liimasta ja liisteristä. Lisäksi käytin hiuksina kullankeltaista peruukkia. Kutrit on liimattu paikalleen kuumaliimalla.

Kanaverkon taivuttelu, muotoilu, leikkely ja käsittely kävi välillä epätoivon tuolla puolen, mutta lopulta muoto alkoi hahmottua ja idea konkretisoitua.

Kultakutrissa on monia yksityiskohtia ja peruukkia lukuunottamatta kaikki on tehty paperimassasta. Paidan helmat on muotoiltu kukan terälehtien muotoon, jotta Kultakutri pysyisi tukevasti pystyssä.

Paidan kaulukset ja napit noudattavat satukirjan kuvituksen tyyliä. Kauksen paperimassa on taputeltu suoraan paikalleen, mutta napit on tehty erikseen ja liimattu kuumaliimalla vasta sen jälkeen, kun ne olivat kuivuneet ja maalattu.

Hiusten rusetti oli hieman haasteellisempi koota. Liisteröity sanomalehti lipsui muotoon leikatun kanaverkon päältä. Lopulta oli pakko tehdä jokainen kerros hitaasti, antaa hieman kuivua ja vasta sen jälkeen lisätä seuraava kerros. Paperimassan ollessa vielä kosteaa, ujutin rusetin taustapuolelle n. 10 cm:n metallilangat, joiden avulla kuivunut ja maalattu rusetti oli helppo laittaa kiinni hiuksiin.

Puurokulhon muottina on ollut kotoisasti oma puuro/murokulhoni, joka piti vuorata muovikelmulla ennen paperimassan taputtelua. Lusikan runkona on jälleen kanaverkkoa ja metallilankaa. Puurona on kuivuneita paperimassanokareita. Kultakurtin sormet oli todella vaikea tehdä. Märkä ja kohtuullisen painava paperimassa putoili koko ajan kanaverkon päältä pois ja jouduin toistamaan massan taputtelut todella monta kertaa. Tämä vaihe oli aika hermostuttavaa puuhaa ja usko meinasi loppua.

Lähes yhtä hankalaa kuin sormet oli muotoilla silmäluomet, poskipäät, nenä ja huulet. En ole todellakaan tyytyväinen esimerkiksi huulien lopulliseen muotoon. Niistä tuli aivan liian terävät. 

Kultakutrilla on vähän nyrjähtänyt ilme. Taisi puuro sittenkin olla liian kuumaa...

Tällainen "veistoskurssi" oli todella mielenkiintoinen ja koukuttava projekti. Se, että siihen liittyi myös maalaamista, värien sekoittamista, kokeilua akryyleilla, antoi oman mukavan lisämausteensa. Kertakaikkisen hauskaa.

Näyttelyssä

Kävimme Marian kanssa Tampereen taidemuseossa, jossa oli esillä vuoden nuoren taiteilijan kuvataiteilija ja graafikko Ari Pelkosen töitä. Pelkonen yhdistää töissään maalausta ja puupiirrosta japanilaisvaikuttein.

Mukava visiitti, mielenkiintoisia tauluja. Teimme niistä pienen kirjallisen analyysitehtävänkin.

Taidenäkemystä metsästämässä

Kevätlukukaudella 2012 saimme uuden opettajan, Marian. Hän aloitti kanssamme Taide, estetiikka ja yhteiskunta -nimisellä kurssilla. Aivan ensimmäiseksi kävimme läpi omaa taidekäsitystämme. Millaisesta taiteesta minä siis oikein pidän? Millainen taide puhuttelee minua ja mikä taas ei? Voiko taide aiheuttaa katsojassa pahoinvointia? Kuka taiteilija ansaitsisi minun erikoismainintani? Dissanko joitakin taiteilijoita, koska en vain ymmärrä heidän taidettaan ja ajatuksenjuoksuaan?

Siinäpä olikin miettimistä omaan taidekollaasiin.

Olen aika moniruokainen taiteen suhteen. Pidän maalauksista, grafiikasta, veistoksista, pienestä, suuresta, valoisasta, synkästä, suurpiirteisestä, humoristisesta. Jos jostakin en pidä niin se liittyy yleensä enemmän väreihin kuin mihinkään muuhun. Toki välillä voi kyseenalaistaa teoksia: onko esimerkiksi suurelle kanvakselle maalattu punainen neliö taidetta? Eikö sen pystyisi tekemään lähes kuka vain? Tai ovatko taidenäyttelyyn tuodut wc-istuimet taidetta? Entä kuuluisat tomaattikeittopurkit?

Taide on yhtä lailla tekijän kuin katsojankin silmissä. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, kohtaavatko heidän "katseensa" toisiaan.

Omasta kollaasistani, siis taidenäkemyksestäni, tuli lopulta osittain kolmiulotteinen. Telasin taulupohjalle kullan ja hopean sävyisillä akryyleillä pohjamaalia. Sen jälkeen kävin läpi taidekorttikokoelmani ja mietin, mistä pidän ja mistä en. Selailin myös Aamulehden kulttuurisivuja, jääkaappimagneettivarastojani ja kaikkea mahdollista, joka avaisi minulle tätä käsillä olevaa tehtävää.

Näin sain aikaiseksi taidenäkemykseni punaisen langan, joka lähtee omasta kädestäni. Kipsikäden tein 2010 luokanopettajaopintojen kuvataiteen jaksolla ja siitä saakka olen miettinyt, mistä se löytäisi paikkansa. Punainen paperinaru kiertää kollaasissa ympyrän, jonka ympärille mahtuu niin positiivisia kuin negatiivisiakin taidekokemuksia.

Pidän grafiikasta, valoista, varjoista ja vähäeleisyydestä. Neuvosen työ on "pretty" ja Schjerfbeckin "white and lovely". Kuinka ihanaa olikin etsiä jääkaappimagneettisanoista juuri kuhunkin taidekorttiin sopivia sanoja.

Taide on minulle kaveri eri tunnetiloissa. Se voi olla "awesome, excellent, crazy, psychedelic" tai "popular, natural, frazzled". Se harvoin jättää kylmäksi.

Jos itseään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei aina taidettakaan.

Inspiraation voi saada niin monella tapaa. Food is art -kokit saavat inspiraationsa kuuluisien taiteilijoiden töistä. Ihana ajatus. Kyllä minä ainakin aina ensimmäiseksi syön silmilläni, sitten nenälläni ja vasta sen jälkeen makuhermoillani.

Vaikka oma väripalettini on rajallinen, pidän värikkäistä töistä. Ne saavat olla "busy and wild", kantaaottavia, lapsellisia, tautologisia.

Kaikkein ihaninta taiteessa on taustalla oleva "story". Koulun jämäköistä muovilautasista on tehty yhteen liimaamalla jättiläismäinen helmitaulu. Mikä ihana tilataiteellinen ajatus! Herskyvä, kierrättävä, muistoja herättävä.

Tällaisena taide minulle näyttäytyy, esimerkiksi. Jonakin toisena päivänä se voi olla jotain ihan muuta.