Värien käyttäytyminen toistensa seurassa on aika mielenkiintoista. Miksi harmaa pläntti punaisella pohjalla alkaa näyttäytyä silmissä vihertävältä? Mitä silmässä oikein tapahtuu vai tapahtuuko se mielessä? Testing, testing...
Huonostihan se illuusio tästä valokuvasta välittyy, mutta kun varsinaista työtä silmät kierossa katsoo niin vähemmästäkin alkaa vastavärejä löytyä.
Tai testing, testing... kirkastuvatko värit, kun siihen plätkäistään neurtaali vaalea väri päälle?
Akryyleillä maalatessa harmaan illuusio kyllä yllätti positiivisesti:
Testing, testing... erilaisia tekstuureja:
(kuva kieltäytyy asettumasta vaakasuoraan) sydämet on tehty muovisen mattoverkon ja chifonetliinan avulla ja kolmivärinen palkki sienellä töpötellen
Olen tehnyt 1. luokan oppilaiden kanssa maisemia chifonetliinan avulla ja he ovat saaneet aikaiseksi riemullisia tekstuureja.
Teimme myös diagonaalikokeiluja. Käytin mustaa ja kultaista akryylia akvarellipaperille. (Jälleen kerran kuva haluaa asettua pystysuoraan.)
Väri- ja tekstuurikokeiluja samassa työssä: vihreä ja harmaa rinnakkain - alkaako harmaa näyttää punertavalta? Pinta on tehty tukevalla sienenpalalla painellen.
Tekstuurikokeiluja akryyleilla - ei päätä eikä häntää, mutta ainakin tajunnanvirtaa ja flowta.
Mitä tästä opin? Ole rohkea ja ennakkoluuloton. Väreillä on oma logiikkansa ja vaikka taistelisit vastaan niin kyllä joku sieltä Ittenin ja Albersin löytää. Pensseli ei ole ainoa työväline, vaan maalatessa voi tarttua vaikka tiskiharjaan. Ei missään ole sanottu, että vain sutimalla tehty on ainoaa kunnollista maalaustaidetta.
