Paperimassaveistoksen tekeminen antoi oikeastaan "värikukkaruukun" jälkeen toisen mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista, jota voisin käyttää opetuksessani. Olen kiinnostunut saduttamisen käyttämisestä alkuopetuksessa ja siksi lähdinkin etsimään innoitusta tunnetuista saduista.
Marian ohjeistuksen mukaan paperimassaveistoksen lähtökohtana tuli olla runo, runon säe, mietelause tai laulun sanat. Laajensin tekstin käsitettä Kultakutri-satuun ja sieltä puuronsyöntikohtaukseen:
"Olen varma siitä, ettei kukaan suutu, vaikka maistan hieman puuroa", ajatteli Kultakutri.
Mutta Isä Karhun lautasella puuro oli liian kuumaa ja Äiti Karhun lautasella liian kylmää.
Vauva Karhun puuro oli juuri sopivaa, niin että hän söi sen kokonaan.
On omaa tyhmyyttäni, että en ottanut eri työvaiheista valokuvia. Kultakutrin kehikkona on kanaverkko, jonka päälle on ensin liisteröity muutama kerros sanomalehtisuikaleita. Sen päälle on levitetty muutaman sentin kerros paperimassaa. Se on keitetty Marian ohjeiden mukaan kananmunakennoista, liimasta ja liisteristä. Lisäksi käytin hiuksina kullankeltaista peruukkia. Kutrit on liimattu paikalleen kuumaliimalla.
Kanaverkon taivuttelu, muotoilu, leikkely ja käsittely kävi välillä epätoivon tuolla puolen, mutta lopulta muoto alkoi hahmottua ja idea konkretisoitua.
Kultakutrissa on monia yksityiskohtia ja peruukkia lukuunottamatta kaikki on tehty paperimassasta. Paidan helmat on muotoiltu kukan terälehtien muotoon, jotta Kultakutri pysyisi tukevasti pystyssä.
Paidan kaulukset ja napit noudattavat satukirjan kuvituksen tyyliä. Kauksen paperimassa on taputeltu suoraan paikalleen, mutta napit on tehty erikseen ja liimattu kuumaliimalla vasta sen jälkeen, kun ne olivat kuivuneet ja maalattu.
Hiusten rusetti oli hieman haasteellisempi koota. Liisteröity sanomalehti lipsui muotoon leikatun kanaverkon päältä. Lopulta oli pakko tehdä jokainen kerros hitaasti, antaa hieman kuivua ja vasta sen jälkeen lisätä seuraava kerros. Paperimassan ollessa vielä kosteaa, ujutin rusetin taustapuolelle n. 10 cm:n metallilangat, joiden avulla kuivunut ja maalattu rusetti oli helppo laittaa kiinni hiuksiin.
Puurokulhon muottina on ollut kotoisasti oma puuro/murokulhoni, joka piti vuorata muovikelmulla ennen paperimassan taputtelua. Lusikan runkona on jälleen kanaverkkoa ja metallilankaa. Puurona on kuivuneita paperimassanokareita. Kultakurtin sormet oli todella vaikea tehdä. Märkä ja kohtuullisen painava paperimassa putoili koko ajan kanaverkon päältä pois ja jouduin toistamaan massan taputtelut todella monta kertaa. Tämä vaihe oli aika hermostuttavaa puuhaa ja usko meinasi loppua.
Lähes yhtä hankalaa kuin sormet oli muotoilla silmäluomet, poskipäät, nenä ja huulet. En ole todellakaan tyytyväinen esimerkiksi huulien lopulliseen muotoon. Niistä tuli aivan liian terävät.
Kultakutrilla on vähän nyrjähtänyt ilme. Taisi puuro sittenkin olla liian kuumaa...
Tällainen "veistoskurssi" oli todella mielenkiintoinen ja koukuttava projekti. Se, että siihen liittyi myös maalaamista, värien sekoittamista, kokeilua akryyleilla, antoi oman mukavan lisämausteensa. Kertakaikkisen hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti