Taidenäkemystä metsästämässä

Kevätlukukaudella 2012 saimme uuden opettajan, Marian. Hän aloitti kanssamme Taide, estetiikka ja yhteiskunta -nimisellä kurssilla. Aivan ensimmäiseksi kävimme läpi omaa taidekäsitystämme. Millaisesta taiteesta minä siis oikein pidän? Millainen taide puhuttelee minua ja mikä taas ei? Voiko taide aiheuttaa katsojassa pahoinvointia? Kuka taiteilija ansaitsisi minun erikoismainintani? Dissanko joitakin taiteilijoita, koska en vain ymmärrä heidän taidettaan ja ajatuksenjuoksuaan?

Siinäpä olikin miettimistä omaan taidekollaasiin.

Olen aika moniruokainen taiteen suhteen. Pidän maalauksista, grafiikasta, veistoksista, pienestä, suuresta, valoisasta, synkästä, suurpiirteisestä, humoristisesta. Jos jostakin en pidä niin se liittyy yleensä enemmän väreihin kuin mihinkään muuhun. Toki välillä voi kyseenalaistaa teoksia: onko esimerkiksi suurelle kanvakselle maalattu punainen neliö taidetta? Eikö sen pystyisi tekemään lähes kuka vain? Tai ovatko taidenäyttelyyn tuodut wc-istuimet taidetta? Entä kuuluisat tomaattikeittopurkit?

Taide on yhtä lailla tekijän kuin katsojankin silmissä. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, kohtaavatko heidän "katseensa" toisiaan.

Omasta kollaasistani, siis taidenäkemyksestäni, tuli lopulta osittain kolmiulotteinen. Telasin taulupohjalle kullan ja hopean sävyisillä akryyleillä pohjamaalia. Sen jälkeen kävin läpi taidekorttikokoelmani ja mietin, mistä pidän ja mistä en. Selailin myös Aamulehden kulttuurisivuja, jääkaappimagneettivarastojani ja kaikkea mahdollista, joka avaisi minulle tätä käsillä olevaa tehtävää.

Näin sain aikaiseksi taidenäkemykseni punaisen langan, joka lähtee omasta kädestäni. Kipsikäden tein 2010 luokanopettajaopintojen kuvataiteen jaksolla ja siitä saakka olen miettinyt, mistä se löytäisi paikkansa. Punainen paperinaru kiertää kollaasissa ympyrän, jonka ympärille mahtuu niin positiivisia kuin negatiivisiakin taidekokemuksia.

Pidän grafiikasta, valoista, varjoista ja vähäeleisyydestä. Neuvosen työ on "pretty" ja Schjerfbeckin "white and lovely". Kuinka ihanaa olikin etsiä jääkaappimagneettisanoista juuri kuhunkin taidekorttiin sopivia sanoja.

Taide on minulle kaveri eri tunnetiloissa. Se voi olla "awesome, excellent, crazy, psychedelic" tai "popular, natural, frazzled". Se harvoin jättää kylmäksi.

Jos itseään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei aina taidettakaan.

Inspiraation voi saada niin monella tapaa. Food is art -kokit saavat inspiraationsa kuuluisien taiteilijoiden töistä. Ihana ajatus. Kyllä minä ainakin aina ensimmäiseksi syön silmilläni, sitten nenälläni ja vasta sen jälkeen makuhermoillani.

Vaikka oma väripalettini on rajallinen, pidän värikkäistä töistä. Ne saavat olla "busy and wild", kantaaottavia, lapsellisia, tautologisia.

Kaikkein ihaninta taiteessa on taustalla oleva "story". Koulun jämäköistä muovilautasista on tehty yhteen liimaamalla jättiläismäinen helmitaulu. Mikä ihana tilataiteellinen ajatus! Herskyvä, kierrättävä, muistoja herättävä.

Tällaisena taide minulle näyttäytyy, esimerkiksi. Jonakin toisena päivänä se voi olla jotain ihan muuta.