Tammikuu 2014 ja uudet kujeet. PiMa jatkuu harmonian ja disharmonian merkeissä.
Värianalyysi ja -invertaario taidekuvista ei ole uusi juttu, mutta se on kuitenkin joka kerta omalla tavallaan avaava kokemus. Teimme tämän kolmivuotisen opintokokonaisuuden toisen väriainventaarion, jonka lähteeksi valitsin pitkäikäisen suosikkini Helene Schjerfbeckin
naismaalauksen.
Tällä kertaa pilkoimme kuvan saksilla paloiksi ja jaottelimme saadut palat väriryhmiin. Tämä on itse asiassa hyvin toimiva inventointitapa myös omaan työhöni oppilaiden parissa ja tulen ehdottomasti kokeilemaan. Pilkottujen palojen järjestely ja liimaaminen oli kyllä aikamoista askartelua - oma yksinkertainen kuvavalintani kyllä helpotti tätä askarteluvaihetta. Inverntaarion avulla on mahdollista konkreettisesti mitata eri värien osuus taiteilijan työssä.
Inventaarion jälkeen saimme uuden tehtävänannon: tein tutkielman inventoiduilla väreillä käyttäen niitä samassa suhteessa kuin alkuperäisessä, mutta tavoitteena oli toteuttaa aivan erilainen työ alkuperäisen rinnalle.
Helene-värien sekoittaminen akvarelleilla oli hieman haasteellista. Murretut värit syntyvät monen kokeilun kautta. Tämäkin toimisi hyvänä harjoituksena omille oppilaille.
Opinko jotain? Ehkä jälleen kerran sain yhden hyvän idean toteutettavaksi koulussa.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti