Aiheemme oli työstää jokin aihe realistisesti ja sen jälkeen surrealistisesti. Saimme vapaasti tuoda mukanamme esineitä, joiden pohjalta piirsimme ensin asetelman. Tämän jälkeen samoja esineitä tai sitä juuri tehtyä asetelmaa piti tarkastella uusin silmin ja työstää siitä akryyleilla maalaten surrealistinen teos. Kamalaa! Asetelman piirtäminen = mallista piitäminen oli mukavaa, mutta surrealistisen työn kohdalla menin kutakuinkin lukkoon. Not my piece of cake!
Valitsin esineikseni pienen valkoisessa ruukussa olevan kaktuksen, kuvataiteessa käytetyn ihmisnuken ja kipsistä tehdyn eläimen kallon. Asettelin nämä esineet valkoisen lakanan päälle.
 |
| Pehmeä lyijykynä, luonnoslehtiöpaperi |
Jouduin tekemään muutamia kokeiluja surrealismin eteen ja en silti tavoittanut dalimaista kahjoutta. Otin ensin kohteeksi vain puisen nuken, josta "riisuin" raajoja. Tämä kävi lämmittelystä, mutta ei millään tavoin tuntunut mieleiseltä työskentelyltä.
 |
| Kutistuvat miehet |
Ehkä minulta puuttuu kuvataiteiden kohdalla kyky heittäytyä hulluttelemaan - sitä kykyä kyllä löytyy esimerkiksi kun kirjoitan tai liikun. Meille kaikille ei ole annettu taiteelle antautumisen lahjaa, mutta päättäväisyydellä voi kyllä mennä vaikka sen kuuluisan harmaan kiven läpi. Niin minäkin päätin sitten vaan sutia, isolla pensselillä ja roimalla annoksella maalia. Otin ison paperin, maalaustelineen ja rykäsin kerroksia kerrosten päälle. Lopputulos on kamala.
Alkuperäiset elementit ovat mukana, värimaailma on karmea, kaktus muistuttaa ananasta - en välttämättä oppinut tästä paljoakaan, itsestäni ehkä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti